Kuvateksti

Pirjon tarina

Lapsuus ja nuoruus

Olen syntynyt 24.7.1958 - Koijärvellä. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi isosisko. Samassa maalaistalossa asuivat isovanhempani ja setäni. Sodan jälkeinen säännöstely oli jo loppunut, mutta sen seurannaisvaikutukset olivat alati läsnä. Esimerkiksi: kotona puhuttua murretta ei ollut lupa puhua kodin ulkopuolella. Niistä ajoista olen oppinut neuvottelutaidon ja arkipäivän diplomatian merkityksen. Tuulahduksia maailmalta tuli sukulaisten myötä niin Amerikasta, Australiasta kuin Helsingistäkin. "Isän tyttönä" ja nuorimpana sain osakseni paljon huomiota ja rakkautta. Se kasvatti tahtoa ja uskallusta sekä kannusti pyrkimään eteenpäin elämässä. Taaksepäin katseltuna kasvuympäristö oli mielenkiintoinen, avartava, moniarvoinen ja opettavainen.

Kansakoulun kävin pienessä Saviniemen koulussa. Se lakkautettiin samana keväänä, kun pyrin ja pääsin Urjalan yhteiskouluun. Sieltä opintie jatkui Urjalan lukioon, joka nykyisin tunnetaan Väinö Linnan lukiona. Pääsin ylioppilaaksi 1977 ja aloitin opiskelun Otaniemessä Teknillisen korkeakoulun rakennusinsinööriosastolla. Eityisesti isäni oli valinnastani ylpeä.

Helsingin seutu oli jo tuttu. Olin ollut siellä Matkahuollon lipputoimistossa kesätöissä vuodesta 1975 alkaen. Sinä vuonna järjestettiin Helsingissä myös ETY-kokous. Erityisesti muistan Finlandiatalolle matkaavat mustat autot ja turvajärjestelyt aitoineen. Silloin Suomi pyrki vahvistamaan puolueettomuusrooliaan ja lieventämään asemaansa "itänaapurin näyteikkunana länteen".

Opiskelu Otaniemessä

Asuin kesän 1977 sisareni luona ja muutin syksyllä alivuokralaisasuntoon Kivenlahteen. Kun kotiseudun pankin isännistö ei katsonut voivansa myöntää valtion takaamaa lainaa, ensimmäinen opintolainaerä oli nostettavissa vasta marraskuun 11. päivänä Otaniemen KOP:sta. Siihen asti oli pärjattävä, joten tein iltaisin töitä matkatoimistossa. Seuraavan vuoden alusta pääsin asumaan Teekkarikylään.

Opiskeluaikana olin töissä kaikkina kesinä. Tutuiksi tulivat muutamat peruskorjaustyömaat, Pelloksen tehtaan hakekentän rakentaminen, Tukholman Johanneshovsbron sillan kaivinpaaluperustusten tekeminen sekä määrälaskenta- ja työnsuunnittelutehtävät. Lisäksi tein kahtena keväänä puolipäiväistä työtä korkeakoulussa välittäen opiskelijoiden kesäharjoittelupaikkoja.

Toimin myös aktiivisesti kiltatoiminnassa. IK:n raadissa olin sisäasiainhoitajana. Vastuualueenani olivat kulttuuri, urheilu ja killan juhlat. Pioneerityötä tehtiin, kun elvytettiin välillä jo kokonaan unohtuneita teekkariperinteitä.

Työelämä ja aikuisuus

Valmistuin DI:ksi tammikuussa 1984. Diplomityön tein Perusyhtymä Oy:ssä. Nuorelle naisinsinöörille mahdollisuus päästä työmaatehtäviin löytyi Yleisestä Insinööritoimistosta. Ura eteni määrälaskennasta työmaainsinööriksi ja jopa vastaavan mestarin lomasijaiseksi. Rakennettiin Wärtsilän Helsingin telakan Suurlohkohalli Hernesaareen ja laajennettiin Tasolohkohallia sen läheisyydessä. Investointi liittyi Neuvostoliiton tilaamiin atomijäänsärkijöihin.

Seuraavaksi nuoren insinöörin mieli paloi vientikokemusten pariin. Asia järjestyi. Siirryin Euroopan vientiosastolle talon sisällä. Kohde oli Tretjakovin Gallerian Insinööritalo Moskovassa. Hankkeen aikana tehtävät vaihtuivat projekti-insinööristä suunnittelupäälliköksi ja varaprojektipäälliköksi. Matkapäiviä kertyi runsaasti. Neuvottelut tilaajan kanssa kestivät usein myöhään iltaan. Tilaaja oli aluksi hämmästynyt sekä sukupuolestani että iästäni: Olin alle kolmenkymmenen. Työasioiden lisäksi mieleeni jäivät Bolshoi-teatterin esitys elävine hevosineen ja selkäpiitä karmiva panssarivaunujen jyrinä Moskovan keskustassa pimeänä syysiltana, kun armeija harjoitteli lokakuun vallankumouksen juhlapäivän paraatia. Se yhteiskunta erikoispiirteineen antoi ajattelemisen aihetta.

Perhesyistä seuraava tavoite oli pysyä työkohteissa "kehä III:n sisäpuolella". Ensimmäinen tyttäremme Kirsi syntyi syksyllä 1988, toinen tyttäremme Erna kuusi vuotta myöhemmin. Vuonna 1989 minut pyydettiin töihin Terastoon, nykyisin Pöyry-konserniin kuuluva JP-Terasto Oy. Siirryin urakoitsijan palveluksesta rakennuttamistehtäviin. Innopolin I-vaiheen rakentaminen Otaniemeen oli käynnissä. Vastuulleni tuli vuokralaisten toiminnan edellyttämien muutosten koordinointi ja niihin liittyvät neuvottelut.

Sen jälkeen olen saanut olla mukana mielenkiintoisissa ja vaativissa kohteissa: Nesteen lisärakennus (Fortum) Keilaniemessä, ICL-toimitalo Pitäjänmäellä, McDonald`s Oy:n pääkonttori Paciuksenkadulla, ABB Tellus Pitäjänmäellä, Rautatalon perusparannus ja siihen liittyvä Stockmannin Keskuskadun käytävä Helsingissa, A-lehdet Oy:n toimitalo Helsingin Naurisaaressa, VR Helsingin rautatieaseman länsisiipi sekä Graniittitalon perusparannus Kampissa. Kuudessa viimeisimmässä olen toiminut projektinjohtajana.

Työssäni rakennuttajakonsulttina, tilaajan palkkaamana asiantuntijana, keskeisiä vaiheita ovat hankesuunnitteluvaiheen jälkeen kohteen suunnittelijoiden valinta, suunnittelusopimusten laadinta, suunnittelun ohjaus, lupa-asioiden koordinointi, energia- ja ympäristöasiat, työturvallisuus, kiinteistön huollettavuus, rakentamisen laatu, toteutusmuodon valinta (urakkajako, urakkarajat, urakkamuodot), urakkakyselyt, -neuvottelut ja urakkasopimusten laadinta. Työmaavaiheessa tilaajan etuja (aika, raha, haluttu laatu) valvotaan urakkasopimusten perusteella pidettävissä työmaakokouksissa, joiden puheenjohtajana toimin. Silloin kun kohteen työmaavalvontaorganisaatiokin on yrityksestämme, toimin myös sen tiimin vetäjänä. Tärkeää on luoda projektiin hyvä henki ja realistiset tavoitteet.

Keskeistä rakennuttajatehtävissä on kokonaisuuksien ymmärtäminen ja hallinta, neuvottelutaito, vaikeidenkin asioiden selvittäminen ja läpivienti. Olen toimintaympäristössäni ollut alan vaikuttajien asiantuntijana ja siinä roolissa vastannut tehtyjen päätösten ja sovittujen tavoitteiden saavuttamisesta. Rakennusprojektin aikana tuodaan esiin suuri määrä muutosehdotuksia, jotka on aina arvioitava ja verrattava tilaajan tekemiin sopimuksiin. Toiminta tilaajan aitona edunvalvojana antaa valtaa, mutta myös vastuuta.

Viiteryhmät, kurssit ja harrastukset

Poliittisesti aktiivinen olin näkyvästi Kokoomusteekkareissa, jolloin istuin TKY:n edustajistossa. Työurani ajan olen ollut Tapiolan kokoomuksen jäsen. Viiteryhmiä, joissa olen toiminut ovat: As.Oy Kiisan hallitus (jäsen), Hakalehdon Huolto Oy (hall. pj vuodesta 1993), Tenniskujan Liike Oy (hall. pj), Tapiolan lastentarhatoiminnan tuki ry (hall. pj ) ja Rakentavat naiset. Hyviä yhdistyksiä, joihin kuulun, ovat mm. RIL, TEK, NAPOLI, SAY, Ateneumin Ystävät ry ja Espoon Rotaryklubi. Kosketuksen politiikkaan sain uudelleen, kun työskentelin Hanna-Leena Hemmingin eduskuntavaalikampanjan tukiryhmässä.

Johtajuuden erikoisammattitutkinto (20 ov) ja vanhemman rakennuttajan pätevyys (RAPS) ovat antaneet näkemystä työelämän asioiden hoidossa. Johtajuuden kulmakivet -kurssi, jonka suunnitteluun osallistuin ja toimin sen assistenttina, on ollut myös antoisa. Ihmissuhdetaidoissa ei koskaan tule valmiiksi.

Kuten monet suomalaiset työssäkäyvät äidit, tunnen ajankäyttöni suhteen riittämättömyyttä: Ovatko lapset ja perhe saaneet riittävästi aikaa ja huomiota? Lapsia on kuljetettu harrastuksiin: pianonsoitto, kuvataide, ratsastus ja partio. Perheen yhteinen rentoutuminen tarkoittaa kesäaikaan joko yhteistä matkaa tai savusaunan lämmitystä ja uintia. Se voi yhtä hyvin tarkoittaa marjastusta tai sienestystä mökillä samaan aikaan kun mieheni Ilkka ulkoiluttaa raivaussahaa metsässä. Talvella hiihto ja hiljaisuuden kuuntelu Lapin maisemissa tekee hyvää sielulle. Syksyn ruska tarjoaa mahdollisuuden vaeltaa, nauttia väreistä. Se houkuttaa myös valokuvauksen pariin. Ja ajan sallimissa puitteissa voi käydä teatterissa, konsertissa, taidenäyttelyssä tai oopperassa, remontoida asuntoja, lukea kirjoja, kuunnella musiikkia, kutoa mattoja, suunnitella ja ommella vaatteita, hoitaa kotitöitä ja kuntoilla. Elämä on antoisaa. Tehtyjä päätöksiä ei kannata jäädä haikailemaan. Mielenkiintoiset asiat ja haasteet ovat edessä. Katse on suunnattava uteliaana ja luottavaisesti tulevaisuuteen.

Uudet haasteet

Tässä elämänvaiheessa perspektiiviä ja elämänkokemusta on taaksepäin ja toisaalta aikuisen ihmisen näkemyksiä ja missiota eteenpäin. Euroopassa arvostetaan hyvää koulutusta ja ammattitaitoa sekä iän mukanaan tuomaa kokemusta ja arvovaltaa - enemmän kuin Suomessa.

Yhä merkittävämmät elinkeinoelämää, ympäristöä ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat asiat - maataloudesta puhumattakaan - päätetään EU-tasolla. Suomalaisen päätöksenteon piiriin jäävät verotus-, sosiaali-, koulutus- ja terveydenhoitopolitiikka.

Kuten ennen eurovaaleja vuonna 2005 kirjoitin: "Konkreettisia, ajankohtaisia asioita ovat mm. standardisointi, työvoiman vapaa liikkuvuus, rikollisuuden torjunta ja ulkoisen turvallisuuden varmistaminen. Suomen geopoliittinen asema ja realiteetit on pidettävä kirkkaina mielessä, kun ulkoiseen turvallisuuteen liittyviä päätöksiä tehdään. HVK jatkaa työskentelyään kevään kuluessa. Tavoitteena on toimivan hallintomallin luominen laajenevalle EU:lle.

Suomen kilpailukyvyn säilyttäminen ja siihen perustuvan suomalaisen hyvinvoinnin turvaaminen on haastava ja keskeinen tehtävä laajenevassa EU:ssa. Suomen edunvalvonta edellyttää hyvää neuvottelutaitoa: määrätietoista ja tinkimätöntä Suomen etujen ajamista. Terve kansallinen itsekkyys on harkitusti nostettava kunniaan ja tarpeeton anteeksipyytelevä hienovaraisuus lopetettava."

Nämä edellä kirjoittamani tavoitteet ovat edelleen voimassa ja ajankohtaisia. Mitäpä niitä muuttamaan.