TURVALLISUUS

Euroopan unioni on olemassaolonsa ajan luonut turvallisuutta, vakautta ja vaurautta.

Unionin laajentuessa keväällä 2004 siihen kuuluu 25 valtiota. Unionin ulkorajat siirtyvät idemmäksi. Rajanaapureina ovat Venäjä, Valko-Venäjä, Ukraina, Romania, Jugoslavia, Kroatia ja Slovenia. Lisäksi Kreikan rajanaapureina ovat Turkki, Bulgaria, Makedonia ja Albania. Kun Baltian maat liittyvät unionin jäseniksi, unionin piiriin tulee niissä maissa asuva lähes kaksimiljoonainen venäläisväestö. Suomi ei ole enää yksin EU:n Venäjän vastaisella rajalla.

Mikäli Turkista tulee unioinin jäsenmaa, ovat EU:n rajanaapureina sen jälkeen Georgia, Armenia, Iran, Irak ja Syyria.

Myös kriisinhallintatehtäviin on varauduttava laajentuneen unionin ulkorajojen tuntumassa.

Unionin laajennuttua sen piiriin kuuluu sosiaalisesti ja taloudellisesti eri tasoisia maita, mikä aiheuttaa väestön lisääntyvää liikkuvuutta.

HVK:ssa käyty turvallisuuspoliittinen keskustelu on Suomen osalta keskittynyt turvatakuiden ja NATO-jäsenyyden pohdintaan.

Sotilaalliset ja geopoliittiset realiteetit on syytä havaita ja tiedostaa. Suomen puolustus on pidettävä uskottavana, ajanmukaisena ja EU/ NATO -yhteensopivana. Maamme puolustus on lähtökohtaisesti ja ensisijaisesti Suomen ja suomalaisten vastuulla. Sopimukset ovat tärkeitä, mutta pelkästään niillä ei tosipaikan tullen pärjätä. Sen on historia osoittanut. Maailmantilanteessa tapahtuviin muutoksiin on pystyttävä reagoimaan nopeasti. Ensin on hyväksyttävä turvatakuut ja vasta sitten voidaan NATO-päätöstä harkita. On muistettava, että NATOn päätöksenteko ei ole EU:n vallassa. Liittoutumisen ehdot - sen hyödyt ja haitat - on arvioitava. Arvioinnissa on huomioitava Suomen sotilaallinen, geopoliittinen ja taloudellinen asema.

Yhdentyvässä EU:ssa tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuminen on mahdollistanut myös järjestäytyneen rikollisuuden leviämisen. Organisoidun rikollisuuden toimialueita ovat mm. huumekauppa, alkoholin, tupakan ja piraattituotteiden salakuljetus, prostituutio ja ihmiskauppa, laiton maahanmuutto, varastettujen tuotteiden maahantuonti, erilaiset talousrikokset sekä rahanpesu. Suomi on joutunut huumeiden salakuljetusreittien kohteeksi. Käytännössä joudumme kohtaamaan entistä raaempaa ja entistä ammattimaisemmin johdettua rikollisuutta. EU-maiden rajavartijoilla, tullilla ja poliisilla, on tehtävä, joka vaatii yhteistyön jatkuvaa kehittämistä. Päättäjien on otettava kantaa näiden ongelmien hoitoon: Voidaanko jäsenmaiden sisäisistä rajatarkastuksista pysyvästi kokonaan luopua, jos ja kun rikollisuuden leviäminen halutaan ehkäistä.