Nykypäivä 23.10.2009
Jos omaisuuden olemassaolosta on maksettava vuosittain veroa omaisuuden tuottoa enemmän, on omaisuutta pakko myydä veroista suoriutuakseen.
Kutsun puhtaalla sosiaalisella omallatunnolla tällaista yhteiskunnan toimintaa kansalaisiaan kohtaan sosialisoinniksi. Siirtyyhän siinä aikoinaan jo kertaalleen verotetuilla tuloilla hankittu omaisuus yhteiskunnan haltuun vähän kerrallaan.
Asioiden sisältöä ei mielestäni pitäisi hämärtää keksimällä vanhoille menettelytavoille uusia nimiä.
Ilaskiven mukaan tavallisten kodinomistajien ei ole tarpeen pelätä. Kovin omituista kokoomuslaisten arvojen toteuttamista olisi kuitenkin pyrkimys vähitellen siirtämällä ryövätä omaisuus yhteiskunnalle.
Aikoinaan 1920-luvulta alkaen Neuvostoliitossa "Isä Aurinkoisen" toveri Stalinin johdolla kollektivisoitiin maatalous "vapaaehtoisesti" juuri määräämällä niin kovat verot että maanomistajat riensivät joukoin liittymään kolhooseihin kun eivät selvinneet veroista.
Omaisuusverotuksen salliminen on pikkusormen antamista pirulle. Siinä voi käydä huonosti jos taloudelliset olosuhteet ja yhteiskunnan arvomaailma hieman muuttuvat. Tällöin aikoinaan kohtuullisiksi määritellyt veron alarajat on helppo määritellä uudelleen.
Varoittava esimerkki omaisuuden verottamisesta fiskaalisessa mielessä on kiinteistövero. Se on muuttumassa kuntien rahasammoksi vailla alkuperäistä tarkoitustaan. Kiinteä omaisuus kun ei muuta kunnasta verokilpailun myötä maailmalle.
Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl.ins., kaupunginvaltuutettu Espoo
(lähde mainittava julkaistaessa)
|
