Oikeus asua kotona - Arvokas vanhuus

Useimmilla meistä on toive asua kotona niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista. Se on inhimillisempää ja kaupungille selkeästi halvempaa kuin laitoshoito. Voimien vähetessä on kotiin saatava apua, jotta arki sujuu. Oikeus asua kotona riittävän ja oikeanlaisen avun turvin on jokaisen perusoikeus. Siihen on tarjottava kunnolliset edellytykset.

Palvelun tarjoajille tämä on haaste, johon tarvitaan hyviä ratkaisuja, uudenlaista ajattelua ja asiakkaan tarpeiden mukaan räätälöityjä palveluja.

Entä olemmeko järjestäneet useimmat seniorit suoraan laitoshoitoon siten, että potilas, omaiset ja palvelun tuottava kunta ovat kaikki eri tavoin tyytymättömiä nykyiseen järjestelmään? Oleskelu vuodeosastolla vailla virikkeitä ja liikuntaa - usein myös vahvan lääkityksen alaisena - heikentää useimpien elinvoimat lopullisesti.

Omaishoitajat tekevät keskuudessamme arvokasta työtä. Valitettavasti heidän lakisääteinen oikeutensa lomaan jää usein toteutumatta ja maksettavat hoitopalkkiot ovat vaatimattomat.

Omaishoitajan vastuu potilaasta on ympärivuorokautista, raskasta ja vastuullista työtä. Jos kyseessä on oman ikääntyneen puolison hoito, on hoitaja itsekin jo yleensä eläkeiässä. Omaishoitajat toimivat kestokykynsä äärirajoilla ja tavallaan vapautensa menettäneinä.

Tekniset apuvälineet auttavat selviytymään kotona pidempään. Ihmisen liikkeitä ja olinpaikkaa huoneistossa pystytään jo seuraamaan näyttöruudulta. Turvarannekkeen avulla voi kutsua apua hädän hetkellä. Sen avulla voidaan myös valvoa, että vanhus ei jää ulos tai eksyksiin pitkäksi aikaa. Haasteena kuitenkin on saada ranneke pysymään jatkuvasti kädessä. Piirongin päällä siitä ei ole apua.

Ikääntyvien ihmisten ideat ja havaitut tarpeet tulisikin saada nyt käyttöön jo turvalaitteiden kehittelyvaiheessa. Nyt jos koskaan olisi suurilla ikäluokilla mahdollisuus vaikuttaa paremman tulevaisuuden puolesta tehtävään kehitystyöhön ja samalla omaan tulevaan hoitoonsa.

On tärkeää kuitenkin muistaa, että ikäihmiset tarvitsevat nuorten tavoin inhimillistä kanssakäymistä, läheisyyttä, hoitoa ja hoivaa. Ne kaikki edellyttävät aikaa ja yhdessäoloa. Virikkeinen ympäristö ja potilasta arvostava hoitotapa ovat etusijalla hoitoa suunniteltaessa.

Emme kuitenkaan voi selviytyä ikääntyvien omaistemme hoidosta automatisoimalla hoitoa. Siihen tarvitaan osaavia ja työlleen omistautuneita ihmisiä.

Tuskin haluamme tuntea "robotin käden hellän kosketuksen olkapäällämme" kun emme enää omin voimin pärjää.

Tavoitteena on arvokas vanhuus ja sen mukainen hoito ja hoiva.

Pirjo Kemppi-Virtanen
diplomi-insinööri
kaupunginvaltuutettu (kok),
kunnallisvaaliehdokas, Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)