Omaisuusko käytettävä hoivapalveluihin?

Veikko Mäkelä ehdotti (HS 29.3.), että vanhuksen tulee käyttää ensisijaisesti omaisuuttaan tarvitsemiensa hoivapalveluiden rahoittamiseen. Yhteiskunnan vastuu olisi vasta toissijaista.

Hoivaa tarvitseva henkilö ja hänen edunvalvojansa voisivat valita miten hoiva järjestetään ja käyttää vanhuksen omaisuutta hoivapalveluiden järjestämiseen niin kauan kuin omaisuutta riittää. Tämä voitaisiin toteuttaa joko realisoimalla omaisuus tai esimerkiksi pankkien tarjoamalla käänteisellä asuntosäästämisellä.

Jos vanhuksen hoito tapahtuisi kunnallisena palveluna, olisi kunnalla mahdollisuus hyödyntää palvelun käyttäjän omaisuutta hoidosta aiheutuvien todellisten kulujen katteeksi.

Pohdinta "onko vanhuksen omaisuus todella hänen omaansa" on perustuslain vastainen ja käsittämätön. Omaisuuden turva on todella vaarassa, kun otetaan huomioon vuonna 2007 voimaan tullut laki, jonka mukaan vanhuksille määrätään aina virkaholhooja, ellei muusta menettelystä ole kirjallisesti etukäteen sovittu..

Vai mitä arvellaan tapahtuvan, kun kunnan määräämä virkaholhooja alkaa tehdä päätöksiä vanhuksen hoidon järjestämisestä parhaalla mahdollisella tavalla - ja kunnan edun mukaisesti?

Nykyisen - pitkälti vasemmiston ideologiaa myötäilevän - tulonsiirtojärjestelmän pahimpia epäkohtia on siitä aiheutuva moninkertainen progressio.

Ansiotulojen ja eläkkeiden verotus on tiukasti progressiivista. Tämän lisäksi useat yhteiskunnan palveluistaan perimät maksut ovat kuitenkin tulosidonnaisia. Mikäli progressiota ylipäätään pitää olla, on sen paikka vain joko ansioiden verotuksessa tai maksuissa - ei missään tapauksessa molemmissa.

Kerrassaan omituinen on ajatus omaisuuden vaikuttamisesta maksuihin. Omaisuuden olemassaolosta, josta verot on jo maksettu, ei saa missään olosuhteissa rangaista korotettujen palvelumaksujen muodossa. Ei varsinkaan puolustuskyvyttömiä vanhuksia, joille säästäväisyys on hyve.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl.ins., kaupunginvaltuutettu (kok.)
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)