Tahtooko kansa metropolin?

Sunnuntain Aamulehden Asiat-liitteessä otettiin näkyvästi kantaa pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisen puolesta (Kohti metropolia 15.7.). "Asukkaat ovat yllättävän valmiita". Se ei oikeastaan hämmästytä - onhan yksi alueen kunnista väkiluvultaan selvästi muita suurempi.

Totuus on kuitenkin toinen. Oikeasti tutkimuksen mukaan vain niukka enemmistö 49 prosenttia kannattaa kuntaliitosta ja vastustajia on lähes yhtä paljon, 46 prosenttia. Ero mahtunee virhemarginaalin sisään. Espoon asukkaista selvä enemmistö vastustaa liitosta.

Tahtooko kansa todella metropolin? Vai tahtovatko tietyt tahot metropolin johdettavakseen?

Kuntaliitosta ei tarvita nyt kuntarajoja noudattavan joukkoliikenteen "tariffiongelman" ratkaisemiseksi. Asiasta voidaan sopia muutenkin. Aluetariffit ovat käytössä monissa metropoleissa pitkien matkojen vuoksi ja esimerkiksi Japanissa osataan sujuvasti rahastaa todellisen kuljetun matkan mukaan.

Espoo on hoitanut vastuunsa alueensa kehittämisestä, vaikka yleinen mielikuva ehkä onkin toisenlainen. Tietoisesti tehdyt valinnat alueen kehittämisessä vetävät alueelle asukkaita ja yrityksiä. Pitääkö siitä rangaista?

Helsingin maankäytön nykyiset ongelmat ovat osin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen aikaansaannosta, kun kaupungin parhaille paikoille ei ole kaavoitettu riittävästi sellaisia asuntoja, joita menetetyt veronmaksajat haluaisivat. Haluttu asumismuoto on löytynyt ympäryskunnista. Mikä takaa etteivät veronmaksajat karkaa entistä kauemmas pakkoliitoksen jälkeen, jos Korpinen hengenheimolaisineen pääsisi määräilemään yhä suuremman alueen kehityksestä.

Lehdessä oli myös esimerkki metropolista Saksassa: Essen. Kyseinen alue muodostuu useista itsenäisistä kaupungeista kuten monet muutkin metropolit. Ne vain käsitetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Pääkaupunkiseudulla tulisikin vahvistaa vastaavaa mielikuvaa.

Pääkaupunkiseudulla on jo toimiva "kunnanosahallinto". Kaupungeissa asuu erilaista väkeä. Kussakin kaupungissa on asukkaidensa näköinen valtuusto, joka toteuttaa demokratiaa paremmin kuin miljoonan asukkaan metropoli.

Voimavarat kunnissa tulee keskittää perustehtävään: paremmin toimivien, sujuvien palvelujen tarjoamiseen asukkaille. Vapaaehtoista yhteistyötä tehdään jo monin eri tavoin (YTV, HUS) alueen kuntien kesken. Paljon on saatu aikaan, mutta parantamisen varaa toki on.

Suuruus ei ole pelkästään etu. Onko Helsinki kenties jo liian iso? Kaupungin sopiva hallinnollinen koko voisi olla noin 200 000 asukasta. Olisiko Helsinki jaettava kahtia, jotta demokratia toteutuisi paremmin? Isot valtiotkin on aina osattu jakaa osavaltioihin.

Jos demokratia toteutuisi hyvin miljoonien asukkaiden metropolissa, tarvittaisiin Suomessa vain yksi kunta, Valtakunta.

Jutun ajatusmaailman mukaisesti myös Tampere on liian pieni kaupungiksi. Pirkanmaan kunnat: Tampere, Ylöjärvi, Nokia, Pirkkala, Lempäälä ja Kangasala pitäisi myös liittää yhteen, jotta alueen "ongelmat" saadaan ratkaistua. Muodostuvan uuden kaupungin nimeksi voitaisiin ottaa Pirkkala, perinteitä noudattaen.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)