Digiboksia ei pidä hankkia tyhjän pantiksi

Pekka Auterinen ja Pertti Miettinen kirjoittavat (HS 29.4.), että taloyhtiön digiboksi voi olla haitaksi. Kirjoituksessa olevia virheitä on syytä oikaista.

On aika suoraviivaista olettaa että 80 prosentilla kerrostalojen asukkaista on digiboksi sillä perusteella että kyseisellä prosentilla antennitalouksista sellainen on. Kaapelitalouksissa digiboksi on vain noin puolella talouksista.

Digitaloudeksi ilmeisesti pääsee yhdelläkin boksilla. Useissa talouksissa on kuitenkin monta televisiota ja lisäksi kuvanauhureita. Yksi boksi taloutta kohden ei riitä mihinkään. Entä mökkitelevisiot?

Useimmissa digitelevisoissa on myös analoginen viritin, joten kyllä niilläkin voi vastaanottaa analogista signaalia, mutta miksi pitäisi? Kaapeliverkkoon tarkoitettujen digitelevisioiden tarjonta on myös aika heikkoa. Myynnissä taitaa olla kokonaista kolme vaihtoehtoa.

Welhon kaapeliin on ainakin tähän asti mahtunut mainiosti analogisten kanavien lisäksi runsas digikanavien tarjonta - joukossa myös kotimaiset digikanavat. Missä on siis ongelma jakaa samassa verkossa molemmat signaalit tulevaisuudessakin?

Taloyhtiö kustantaa monia palveluita, joita kaikki asukkaat eivät käytä. Kallein tällainen lienee hissi. Taloyhtiökohtainen sovitin mahdollistaisi sen, että toimivia laitteita ei tarvitsisi vaihtaa ennenaikaisesti, jos analogista signaalia ei enää lähetettäisi kaapelitalouksiin. Kysymys on myös ekologinen.

Suurin ongelma keskusdigiboksien sallimisessa taitaakin olla, että TV-yhtiöt menettävät näin katsojapotentiaalia digikanaviltaan. Jos digipuolella on tarpeellisia palveluja, niin kyllä taloudet hankkivat digibokseja.

Tyhjän pantiksi sellaista ei kannata hankkia. Keskusdigibokseille kaavaillaan jotain ihmeellistä muutaman vuoden määräaikaa. Miksi? Miksei muuntamista voida tehdä tarpeen mukaan "ikuisesti".

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)