Espoon Seurakuntasanomat 18.1.2007
Nuoret aikuiset tarvitsevat seurakunnan organisoiman kohtaamispaikan.
Seurakunnan piirissä on lapsille hyvin organisoitua kerho- ja pyhäkoulutoimintaa.
Rippikoulu puolestaan tuo nuoret mukaan seurakunnan toimintaan pohtimaan elämän perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Moninaisten hyvin järjestettyjen leirien ja tapahtumien yhteydessä selvitellään nuoria askarruttavia asioita.
Rippikouluystävyydet jatkuvat jonkin aikaa, mutta hajoavat vähitellen, kun nuoret jatkavat uusissa viiteryhmissä opiskelusta tai työelämästä johtuen. Kokoavaa yhteistä toimintaa ei ole.
Seuraavan kerran kirkon piiriin useimmiten hakeudutaan vasta avioliiton solmimisen ja lasten kasteen yhteydessä. Silloin nuoret perheet löytävät jälleen tiensä seurakuntaan . lasten kerhoihin ja pyhäkouluun.
Ajallisesti useimmilla vierähtää jopa viisitoista vuotta, kunnes rippikoulun jälkeen tie kulkee uudelleen kirkkopolkua pitkin. Se on mielestäni liian pitkä aika.
Tarvittaisiin sopiva kohtaamispaikka, joka olisi avoinna samaan tapaan kuin baarit ja ravintolat . erilaisella juomavalikoimalla tosin. Siellä voisi keskustella vaikkapa alustusten pohjalta elämän isoista ja vähän pienemmistäkin kysymyksistä ja samalla kohdata ikäisiään.
Kiireen ja tehokkuuden leimaamassa maailmassamme syvällisiä keskusteluja käydään liian harvoin. Rauhallinen hetki teekupin äärellä voisi tuoda harmoniaa kiireiseen päivään.
Hyvät asiat eivät tapahdu itsestään. Nuoret aikuiset saisivat aikaan monenlaisia hyviä asioita - ja välttyisivät huonoilta. He toisivat seurakunnan piiriin oman elämänpiirinsä vaikeudet ja ilot. Olisi mahdollista saada seurakunnan tuki elämän käännekohdissa sekä löytää yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen ilo.
Kohtaamispaikkoja tarvitaan - aluksi vaikkapa vain määräaikaisena kokeiluna.
Pirjo Kemppi-Virtanen
kirkkovaltuutettu, Tapiolan seurakunta
(lähde mainittava julkaistaessa)
|
