Yksinäinen joulu

Jouluna yksinäisyys korostuu. Se ahdistaa, jos kyseinen olotila ei ole itse valittu.

Muistan elävästi, kun rippipappini Keijo Väkevä opettaessaan tulkitsi viidennen käskyn rikkomiseksi sen, että suljemme jonkun meille läheisen henkilön pois elämästämme. Silloin ikäänkuin "tapamme" lähimmäisemme. Meille hän on kuollut.

Viimeaikaisten tapahtumien valossa asia on jälleen palautunut mieleeni. Onko lähiympäristössämme ihmisiä, jotka olemme sulkeneet elämänpiirimme ulkopuolelle?

Olemmeko tehneet sen huomaamattamme, tahallisesti vai peräti tuomiten ja harkintaa käyttäen? Kuinka helposti heitämmekään ensimmäisen kiven.

Joulu on toivon ja riemun aikaa. Juhlimme sitä, että meille syntyi Vapahtaja, joka pelasti meidät ja sovitti syntimme. Saimme armon. Meidän vaikea läksymme onkin antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Joulun aikaan on hyvä miettiä, missä meidän läsnäoloamme kaivataan ja tarvitaan. Hyvin pienilläkin toimilla voimme ilahduttaa yksinäistä lähimmäistämme. Samalla saamme palkaksemme molemmille paremman joulumielen.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins., kaupunginvaltuutettu
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)