Kenen ehdoilla putkiremontit tehdään?

Yhä useammissa 1950- ja 1960-luvuilla rakennetuissa taloyhtiöissä on tullut ajankohtaiseksi putkiremontti. Tarve konkretisoituu, kun vesivuodot lisääntyvät.

Poikkeuksetta taloyhtiön teettämän hankesuunnitelman suosittelema korjaustapa on raskas putkiremontti: Kaikki putkikuilut avataan. Märkätilat revitään auki. Kaikki putket uusitaan. Märkätilat vesieristetään ja pinnat rakennetaan "perustasoon", ellei asukas itse erikseen maksa laatutason muutoksesta urakoitsijalle.

Eikä tässä vielä kaikki.

Asukkaat joutuvat selviytymään remontin keskellä pitkiä aikoja ilman vettä ja wc:tä. Asumiselle aiheutuvaa haittaa ole mitenkään huomioitu tai hinnoiteltu tarjousvertailuissa. Käyttäjälähtöisyydestä ei ole välitetty vähääkään.

Putkiremontin yhteyteen liitetään usein myös muita siihen kuulumattomia kunnostus- ja perusparannustöitä. Niiden teettäminen ei välttämättä perustu mihinkään teknisiin selvityksiin tai tutkimuksiin.

Hankesuunnitelmat vilisevät termejä "yleensä" ja "tavoitteena on nostaa talon tekniset järjestelmät tämän päivän tasoa vastaavaksi". Mitään elinkaarilaskelmia ei juurikaan ole tehty tai esitetty. Lähtökohtana näyttää olevan, että budjettiraamia ei ole annettu. Mukaan on kerätty lähes kaikki talotekniset osat.

Tyypillinen esimerkki on sähkönousujen uusinta. Senkin pohjana tulisi olla sähköjärjestelmien kuntokartoitus sekä yhtiön päätös siitä, millaista sähkökuormitusta varten yhtiön sähköverkko on tarkoitettu. Pelkkä 5-johdinjärjestelmään siirtyminen ei kaapeloinnin uudistamisen syyksi riitä.

Hankesuunnitelmasta tulisi ilmetä, 1)mitkä korjaustoimenpiteet ovat välttämättömiä esim. todennäköisten putkivuotojen vuoksi, 2)mitkä ovat ennakoivaa uudistamista ja millä aikavälillä niiden korjaustarve on todennäköinen sekä 3) mitkä toimenpiteet ovat alkuperäistä tasoa nostavia.

Ei liene tasapuolista sekään, että putkiremontin yhteydessä määritellään tarkasti, millainen allas tai valaisin tulee huoneistossa olla. Kuitenkin remontin jälkeen ne voi muuttaa toisenlaiseksi ilman vastaavia vaatimuksia. Ja miksi lattialämmitys tai samanlainen peilikaappi pitäisi asentaa kaikille?

Keskustelua tulisi käydä siitä, miten pitkälle yhtiö haluaa ja voi määrätä osakkaalle kuuluvista osista ja koskeeko ohjeistus myös myöhemmin tehtäviä korjaus- ja muutostöitä.

Miksi 1990-luvulla nykymääräysten mukaan tehdyt ja tarkastutetut märkätilat pitäisi purkaa vain siksi, että nähdään ovatko vesieristeet kunnossa? Tämä kaikki on valtavaa tuhlausta. Korjaustoimeksi riittäisi ainakin viemärin osalta yleensä pinnoitus.

Markkinoilla on saatavilla putkien pinnoitusmenetelmiä, joilla putket voidaan sisäpuolelta pinnoittaa purkamatta ympäröiviä rakenteita. Ongelmana on, että vakuutusyhtiöt eivät vielä ole hyväksyneet ikäkausialennuksissaan sisäpuolelta pinnoitettuja putkia uusituiksi. Korjaustapa, jossa osa putkista uusitaan ja osa pinnoitetaan, voisi olla mahdollinen.

Euroopassa on käytössä myös elementoituja ratkaisuja, joilla märkätila voidaan rakentaa kahdessa päivässä. Se perustuu metallirakenteisiin ja valmiiksi laatoitettuihin elementteihin, joihin vesikalusteet on etukäteen kiinnitetty. Suomessa tähän menetelmään ei ole löytynyt kiinnostusta.

Jos asukkaat eivät osaa vaatia parempaa työn toteutusta ja organisointia, asuntojen putkiremonttien toteutustapa ei kehity palveluksi. Työt suunnitellaan ja toteutetaan vahvasti urakoitsijan ehdoilla. Asukas joutuu myös maallikkona sopimaan suoraan urakoitsijan kanssa perustason ylittävät lisä- ja muutostyöt.

Korjaus- ja muutostyöt tulisi jakaa niin kustannusarvioissa kuin suunnittelussa osakokonaisuuksiin:

1) taloyhtiön vastuulla olevat ja ylläpidettävät laitteet ja järjestelmät
2) taloyhtiön vastuulle tulevat uudet osat
3) osakkaan vastuulla olevat ja ylläpidettävät laitteet ja järjestelmät
4) osakkaan vastuulle tulevat uudet osat

Jotta osakkailla olisi mahdollisuus priorisoida korjaustöiden teettämistä ja mahdollisuus rajata remontin laajuutta, tulisi hankesuunnitelmassa olla vaihtoehtoisia perusratkaisuja kustannusvaikutuksineen.

Osakkaalle kuuluvia kustannusvastuita ei pitäisi siirtää yhtiölle, koska kotitalousvähennys on taloudellisesti merkittävä etu, varsinkin jos remontti ajoitetaan kahden kalenterivuoden puolelle.

Asunnon omistajat ovat vaikeassa tilanteessa, kun päätettäväksi tarjotaan massiivista putkiremonttia muine töineen yhtenä isona pakettina "ota tai jätä" -periaatteella.

Ainut osakkaan aidosti tehtävissä oleva päätös onkin sitten johtopäätös siitä, onko hänellä putkiremontin jälkeen varaa asua omistamassaan asunnossa.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)