Opintotukibyrokratia täysremonttiin

Opintotuen saamiseen liittyy suuri joukko verolakejakin mutkikkaampaa säädösviidakkoa. Asiaan perehtyminen vaatii laajat nettisivut ja runsaasti opintotukineuvontaa.

Opiskelijan on tarpeen olla tarkkana.

Pitää opetella ja sisäistää opintotuen määräytymisperusteet ja tulorajat. Opintopisteitä ei tästä "opiskelusta" kerry. Se on kuitenkin välttämätöntä.

Muutoin voi käydä niin, että tulee epähuomiossa vaikkapa työtä tekemällä ylittäneeksi sallitun vuotuisen tulorajan. Seurauksena on jo maksetun opintotuen takaisinperintä, ellei sitä huomaa itse vapaaehtoisesti palauttaa.

Olisi tärkeää saada opintotuki irti tulorajoista tai vaihtoehtoisesti rajoja tulisi nostaa merkittävästi.

Sensijaan opintotuki olisi sidottava - ei kalenteriaikaan - vaan ainoastaan opintojen edistymiseen, joka nykyisellään on vähintään 4,8 opintopistettä (opintopiste vastaa 27 tunnin työmäärää) joka kuukausi.

Toimeentulotuki on suurempi kuin opintotuki ja asumislisä ovat yhteensä. Sosiaalitoimisto ei velvoita "asiakastaan" ottamaan lainaa elinkustannustensa kattamiseksi. Sen sijaan opiskelijoille tämä vaatimus on tullut tutuksi.

Turhan ja kalliin opintotukijärjestelmän voisi yksinkertaistaa siten, että valvontaan jätetään ainoastaan opintojen edistymisen valvonta ja henkilökohtainen tuen enimmäismäärä. Myöskään suoritettuihin pisteisiin perustuvaa opintorahaa ei saisi periä takaisin.

Jos opiskelija tekee työtä opiskeluaikana ja silti etenee opinnoissan riittävän nopeassa tahdissa, ei ansiotulosta tule sakottaa.

Jokaisella tulisi olla mahdollisuus omin toimenpitein parantaa taloudellista tilannettaan. Myös työelämän vaatimukset esimerkiksi projektiluontoisissa töissä voivat aiheuttaa tulorajojen ylityksen. Negatiivisista kannustinloukuista on päästävä eroon.

Opintolainaa pitäisi voida nostaa jo suoritettuja pisteitä vastaava määrä milloin tahansa. Elämäntilanteista johtuen (armeija, perheenlisäys, sairastuminen) rahan tarve ei ole aina ennalta nähtävissä.

Turha byrokratia ja holhoaminen aiheuttaa kansantaloudelle merkittäviä kustannuksia virkamiesten ja opiskelijoiden ajan tuhlauksena. Kansakunnan toivojen toimeentulominimin alittavien tukien turhasta vahtimisesta tulisi luopua.

Kansalliset resurssit on kohdistettava oikeiden ja hyödyllisten asioiden tekemiseen.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)