Leikattu indeksi ei ole oikeudenmukainen

Eläkkeiden kehitys on leikatun indeksin vuoksi jatkuvasti jäänyt alemmalle tasolle kuin ansiotulojen kehitys. Mitä pidempään henkilö on ollut eläkkeellä sitä enemmän hän on jäänyt jälkeen palkansaajasta. Useat eläkkeet ovat pudonneet selvästi alle 50 prosentin vastaavaa työtä tekevän palkkaan verrattuna. Tämä epäkohta on korjattava.

Ongelman on aiheuttanut vuonna 1994 alkanut eläke-etuuksien huononnus ja vuonna 1996 käyttöön otettu eläkeindeksi, jossa ansiotasoindeksillä on 20 prosentin painoarvo ja elinkustannusindeksillä 80 prosentin painoarvo.

Kun eläkkeiden verotus lisäksi on palkansaajan verotusta ankarampaa puuttuvien ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennysten sekä korkeamman sairausvakuutusmaksun vuoksi, on tilanne huolestuttava.

Nyt eläkkellä oleva sukupolvi ei ole tottunut äänekkäästi vaatimaan omia etuuksiaan, ovathan heistä useimmat kokeneet vaikeita aikoja, oppineet sietämään niukkutta ja tulemaan toimeen vähällä. Eläkkeiden ostovoima on kuitenkin merkittävästi alentunut. Vaatimus leikatun indeksin aiheuttaman vääryyden korjaamisesta on aiheellinen.

Työeläkkeitä on maksettu lakisääteisesti vuodesta 1962 alkaen. Ensimmäiset eläkeläiset, jotka ovat maksaneet työeläkemaksuja koko työuransa ajan jäivät 63 vuotiaina vanhuuseläkkeelle vuonna 2002.

Työssäkäyvien keskuudessa vallitsee käsitys, että eläkkeet yleisesti ovat kuutisenkymmentä prosenttia nykyisestä ansiotasosta. Todellisuus on toinen - jo lähtötaso on kymmenkunta prosenttia alempi.

Nykyisin työeläkkeen määrä lasketaan ottamalla huomioon 23 ikävuodesta alkaen 1,5 prosentin karttuma jokaisen työvuoden tuloista. Silloin teoreettisesti 40 vuodessa - 63 vuotiaana - olisi eläkettä kertynyt 60 prosenttia palkasta. Jos työhistoriassa ei ole 40 täysipainoista työvuotta, alenee eläkkeen määrä.

Käytännössä eläke on lähtötilanteessa noin puolet palkasta ja sen jälkeen se alkaa vuosi vuodelta jäädä jälkeen ansiotason kehityksestä, mikäli indeksiä ei korjata. Tämä johtaa kestämättömään tilanteeseen.

Erityisesti pienipalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla työnsä tehneet joutuvat toteamaan, että eläkkeellä ei tule toimeen. On häpeällistä ajatella, että käytännössä koko ikänsä työtä tehneet ihmiset joutuisivat hakemaan toimeentulotukea, kun eläke ei riitä pakollisiin menoihin.

Stakesin määrittämä käteen jäävän tulon köyhyysraja on yksineläjällä 975 euroa kuukaudessa ja kahdella aikuisella 1462 euroa kuukaudessa.

On vaikeaa ymmärtää perusteita lamavuosina käyttöön otetun leikatun indeksin jatkuvalle käytölle. Työeläkemaksut ovat aina seuranneet ansiotason kehitystä. Työeläkejärjestelmä on ollut pakollinen. Siksi aikoinaan annettu lupaus toimeentulon takaamisesta työeläkkeen turvin työssäkäynnin päätyttyä tulee lunastaa.

Päättäjiksi on saatava henkilöitä, jotka ymmärtävät epäkohdan vakavuuden ja ryhtyvät korjaaviin toimenpiteisiin viipymättä.

Suomi ei koskaan aikaisemmin ole ollut niin vauras kuin se on nyt. Suomalaisille . heille, jotka ovat jo työnsä tehneet - on taattava arvokas vanhuus.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins., kaupunginvaltuutettu
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)