Rautalankaa Rahkoselle

Olisiko kansanedustajan aiheellista perehtyä maan omistamisen problematiikkaan ennenkuin päästää käsistään Länsiväylän 11.9. kaltaisen kirjoituksen ?

Käsittämätön on ajatus, etteivät tonttiomaisuuden hoitokulut näkyisi asumiskuluissa ennemmin tai myöhemmin. Maan omistaminen on pitkäaikainen sijoitus, joka useimmiten siirtyy perintönä seuraaville sukupolville.

Puhtaasti verokertymän kasvattamisen pohjalta lähtevä ajattelu on virhellistä, jos tavoitteena on saada pääkaupunkiseudun tonttimarkkinat liikkeelle. Veroporkkana olisi keinona parempi. Myyntivoiton verotuksesta tonttikaupoissa voitaisiin luopua määräajaksi, varallisuusverosta kokonaan, samoin lähisukulaisten perintöverosta.

Nykyisellään tonttiomaisuudesta maksetaan vuosittain sekä kiinteistö- että varallisuusvero. Nämä ovat jopa 3,8 prosenttia varallisuuden arvosta. Kun tähän lisää sukupolven välein maksettavan perintöveron 16 prosenttia, voi pikaisella laskutoimituksella todeta yhteiskunnan keräävän omistajalta veroina omaisuuden arvon 20-30 vuodessa aina uudelleen. Olisi ihme, jos näillä toimilla ei olisi lainkaan maan hintaa kohottavaa vaikutusta. Tavoitteena lieneekin tehdä omistamisesta niin hankalaa, että omaisuus siirtyy "vapaaehtoisesti" yhteiskunnan haltuun. "Rakentamattoman maan varastointimaksu"-ajatus on tästä oiva esimerkki.

Kiinteistöveron korotus ei toisi yhteiskunnan jo nyt omistamia tontteja rakentamisen piiriin. Kaupungin myymille tonteille on mahdollista asettaa ehdoksi rakentamisvelvoite.

Tonttitarjontaa on voimakkaasti lisättävä, jotta valinnanvaraa saadaan riittävästi.

Markkinatilanne vaikuttaa kysyntään ja rakentamisen määrään. Lailla säädetty kaavoituspakko tuskin poistaisi kaavoituksen ongelmia.

Kuntien talousongelmat vaikeuttavat palvelujen järjestämistä uusille kaava-alueille. Uusilla yhtenäisillä alueilla kokeilemisen arvoista olisi, että tuleva asukas maksaisi kunnallistekniikan kustannukset asunnon hankinnan yhteydessä ja se hyvitettäisiin hänelle tulevina vuosina kiinteistöverossa.

Vapaaehtoisia maankäyttösopimuksia tekemällä ja käyttämällä veroporkkanaa päästään pakkokeinoja parempiin ratkaisuihin. Jos Espoo ei pysty vastaamaan tonttipulaan, naapurikunnat tekevät sen puolestamme. Työmatkat pitenevät ja verotulot pakenevat.

Asuminen on yksi tärkeimpiä hyvinvointitekijöitä. Pientalotontteja tarvitaan lisää. Asiantilaan on saatava parannus. Kateus ja pakkokeinot eivät saa ohjata kaavoitusta ja rakentamista. On hyväksyttävä tosiasia, että maa on eräs omaisuuden muoto, josta omistajan tulee saada kohtuullinen tuotto. Sitä ei saa kokonaan ulosmitata yhteiskunnalle.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)