Turvallisuudella ei pidä leikkiä

"Te ette turhaan taistelleet, te ette turhaan kaatuneet."

Nämä Yrjö Jylhän runon säkeet tulivat mieleeni Espoon Sotaveteraanit ry järjestämässä tilaisuudessa elokuun lopulla Tapiolan Otsolahdella. Tunnelmaa täydensivät lottien kuoron esitys sekä sotaveteraanien kuoron laulut, joista muun muassa Eldanka-järven jää oli aikoinaan pitkään kiellettyjen iskelmien listalla. Nyt sitä laulettiin vapaasti, pilke silmäkulmassa. Oma sukupolveni muistaa vielä hyvin sota-ajoista kerrotut isovanhempien, omien vanhempien ja muiden aikalaisten kertomukset ja kokemukset.

Tilaisuus palautti mieleen suomalaisten kokeman sota-ajan sekä sen sinnikkyyden, ahkeruuden ja yksituumaisuuden, jolla sodan jälkeen tämä maa on jälleenrakennettu, kotinsa menettäneet asutettu ja sotakorvaukset maksettu. Kesti pitkään, ennen kuin sotiemme veteraanit saivat ansaitsemansa arvostuksen ja vasta aivan viime vuosina myös lottien asema on saanut ansaitun tunnustuksen. Siihen asti elettiin vain hiljaisen tiedon varassa, kun virallinen Suomi vaikeni.

Monet meistä ovat varmaan hämmentyneinä seuranneet viimeaikaista armeijan asioiden pyörittelyä ja varuskuntien lakkauttamista. Ajoittain kiivastakin keskustelua on käyty yleisen asevelvollisuuden tarpeellisuudesta, vaikka juuri asevelvollisuudella on ollut keskeinen sija puolustuksemme uskottavuuden ja maanpuolustustahdon kannalta.

Valtion poliittinen voima muodostuu talous- ja väestötekijöistä. Poliittinen voima ei ole kuitenkaan käyttökelpoista sellaisenaan sodassa, sitä on ainoastaan käyttövalmis sotilaallinen voima. Sen keskeiset osat ovat asevoimat laitoksineen, sotateollisuus ja. raaka-ainevarastot.

Tärkein tehtävämme on oman maaperämme puolustaminen. Liittoutumisesta tai Natoon liittymisestä ei sen asian kannalta ole haittaa eikä hyötyä. Suomea puolustavat suomalaiset itse. Suomen on tehtävä maanpuolustukselliset päätöksensä itsenäisesti geopoliittiset ja taloudelliset realiteetit tunnustaen. Historiasta voidaan havaita, että valtiot, jotka ovat olleet sekä heikkoja että houkuttelevia, ovat aina kadonneet maailmankartalta.

Puolustusvoimien ensi vuoden määräraha, 2 010 miljoonaa euroa, on kansainvälisissä vertailuissa vaatimaton summa. Armeija on nyt joutunut tilanteeseen jossa jo aiemmin tehtyjen leikkausten lisäksi on vielä säästettävä kahtena seuraavana vuonna yhteensä 40 miljoonaa euroa. Se merkitsee lähes viidesosan supistuksia puolustusvoimain varsinaiseen toimintaan käytettävistä määrärahoista. Käytännössä muun muassa lentotunteja ja alusvuorokausia joudutaan vähentämään. Huolestuttavinta on kertausharjoitusten romahdusmainen leikkaus. Kun vuonna 2004 kertausharjoituksissa kävi vielä 30 000 reserviläistä, johtavat vaadittavat säästöt kertausharjoitettavien määrän putoamiseen vain 5 000 reserviläiseen vuodessa.

Vaadittavien säästöjen suuruus näyttäisi olevan samaa suuruusluokkaa, kuin jalkaväkimiinoista luopuminen tulee Suomelle maksamaan.

Onneksi suomalaisen nuorison puolustustahto ja asevelvollisuuden suosio on edelleen vankalla pohjalla. Keväällä tehdyn tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta suomalaisnuoresta olisi valmis asepalvelukseen, vaikka se olisi vapaaehtoista.

Jotta maanpuolustustahto ja perinne jatkuisivat, on sota-ajan kokeneiden henkilöiden tärkein tehtävä siirtää sota-ajan kallisarvoinen kokemusperäinen tieto tuleville sukupolville. Se on arvokkaampi perintö kuin aineellisen omaisuuden jättäminen. Aineellista hyvinvointia ja kykyä sen hankkimiseen nuorella hyvin koulutetulla sukupolvellamme kyllä on.

Veteraanin iltahuudon säkein:

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
Muistakaa, heille kallis ol. maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!

Kaikesta globalisaatiosta ja liittoutumisesta riippumatta vastuu maamme tulevaisuudesta ja turvallisuudesta on meillä, Suomen kansalla. Poliittisten päättäjien tehtävänä on varmistaa, että siihen on käytettävissä riittävät resurssit. Turvallisuuskysymyksillä ei ole varaa leikkiä.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)