Pakkokeinot eivät helpota tonttipulaa

Kaavoituspakon säätäminen lailla tuskin poistaisi kaavoituksen ongelmia. Kuntien kaavoitusta ovat hidastaneet lukuisat lakisääteiset uudet tehtävät (maankäyttö- ja rakennuslaki sekä maankäyttö- ja rakennusasetus vuodelta 1999), joita vastaavia resursseja ei kunnissa tai oikeuslaitoksessa ole lisätty.

Vapaaehtoisia maankäyttösopimuksia tekemällä päästään suurempien kokonaisuuksien kaavoitukseen, jolloin sinne voidaan rakentaa palvelut ja kunnallistekniikka ja vastuullinen toteuttaja huolehtii sekä alueen suunnittelun että toteutuksen laadusta.

Kiinteistövero otettiin aikoinaan käyttöön korvaamaan erilaisia kiinteistöihin kohdistuvia maksuja, kuten katumaksuja. Sitä on korotettu vuosittain. Kiinteistöveron korotukset lisäävät asumiskustannuksia. Nyt on ilmeinen tarkoitus korottaa kiinteistöveroa, joka tulisi nykyistä merkittävämpi osa kuntien tulorahoitusta, kun sen osuus on nyt keskimäärin kaksi prosenttia.

Huomionarvoinen on myös valtiovarainministeriön jatkovalmistelua edellyttävä kannanotto raporttiin: On arvioitava edellytykset ulottaa kiinteistöverotuksen soveltamisala koskemaan myös maa-ja metsätalousmaata osana omaisuuteen kohdistuvan verotuksen kehittämistä.

Asuminen on yksi tärkeimpiä hyvinvointitekijöitä. On kestämätöntä, että tavallisilla palkkatuloilla ei pääkaupunkiseudulla ole mahdollista hankkia kohtuullisen kokoista asuntoa - ei vuokralle eikä omaksi. Voidaan kysyä, mikä merkitys perhekoolle sekä lasten ja nuorten kehitykselle on sillä, että kotona on riittävästi tilaa puuhata ja tavata kavereita.

Rakentamattomasta maasta ei ole pulaa. Tarvitaan vain riittävät resurssit, poliittista tahtoa hyväksyä pientaloasuminen ja päätöksiä.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)