Onko hiljaisuus häviävä luonnonvara?

Pari viikoa mökillä - hiljaisuutta ja luonnonrauhaa, lepoa ja rentoutumista - on nautinnollinen kokemus. Hiljaisuus ei ole äänettömyyttä, vaan luonnon ja maaseudun ääniä: linnunlaulua, tuulen ja veden ääniä, etäistä auton hyrinää silloin tällöin.

Loma loppuu aikanaan ja palataan kaupunkiin. Tuulee pohjoisesta. Minuutin parin välein laskeutuu kone Espoon yli lentokentälle. Liikenteen ääni on tasaista kohinaa. Alennusmyynnissäkin on kuunneltava kauppiaan lempimusiikkia.

Liikenne ja muu melu ovat väistämättömiä taajaan asutuilla alueilla. Melutason häiritsevyydelle on vaikeaa asettaa desibelirajoja, koska kuulijan melun kokemus, mieltymykset ja tilanne vaikuttavat siihen, tulkitseeko hän äänen kiusalliseksi, häirtseväksi, yhdentekeväksi vai miellyttäväksi. Oma suihkussakäynti keskiyöllä häiritsee vähemmän kuin naapurin, omien lasten metelöinti pihalla koetaan toisin kuin vieraiden lasten äänet. Lentomelu häiritsee vähemmän ilmailun piirissä työskenteleviä, koska heidän asenteensa ilmailuun on positiivinen. Jatkuva altistuminen melulle on epämiellyttävää ja se vaikuttaa negatiivisesti ihmisen terveyteen. Melun on havaittu lisäävän stressiä ja stressiperäisiä sairauksia.

Paljon on tehty rauhaisan elon hyväksi. Kaavan laatija on sijoittanut melusietoista toimintaa isojen väylien varteen - toimisto, autokauppa ja marketti katkaisevat näkymän tielle ja toimivat samalla melusieppoina. Autojen ja moottoripyörien äänenvaimentimet pitävät melun sallituissa rajoissa. Vilkkaiden väylien varrella on meluesteet aidosti vaimentamassa liikenteen ääniä, samoin pensaat, puut ja muutkin istutukset. Lentoliikenne seuraa tiukentuvia vaatimuksia ja Finnair uusii kalustoaan. Pian MD-laivueen jylinä täyttää taivaan muualla. Jopa osa Aeroflotin ulvovista Tupoleveista on korvattu hiljaisemmilla koneilla. Meluntorjuntasuunnitelmia on laadittu.

Hyvät asiat eivät tapahdu itsestään. Toiveet on muutettava teoiksi. Jotta tulevaisuudessakin voimme nauttia luonnonrauhasta ja pitää melutasot alhaisina, on asiaan paneuduttava. Se on tehtävä riittävän varhaisessa ja merkitykseltään riittävän laajassa päätöksenteon vaiheessa. Uudenmaan maakuntakaavan (vaihekaava) yhteydessä selvitetään hiljaisia alueita. Melulta suojaaminen myös ulkotiloissa on nostettava laajemmin yleis- ja asemakaavoihin.

Sekä EU että WHO ovat kehittämässä tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia ja tieteelliset kriteerit täyttäviä meluvaikutusten mittareita ja indikaattoreita eikä luotettavan mittariston ja raja-arvojen määrittely ole ongelmatonta.

Meluavien toimintojen sijoittumista voidaan kaavoituksella ohjata ja melua voidaan vähentää asettamalla melua tuottaville toiminnoille - koneille ja kalustolle - tiukempia melutasovaatimuksia.

Valtioneuvoston ohjearvojen mukaan keskiäänitaso uusilla asuinalueilla pitää olla alle 55 dB päivällä ja alle 45 dB yöllä. Erityisen tärkeää ohjearvojen alittaminen olisi asuntojen pihoilla, leikkiin ja oleskeluun tarkoitetuilla alueilla, terasseilla, oleskeluparvekkeilla sekä virkistysalueilla.

Kasvavassa kaupungissa hiljaisten alueiden vaaliminen ja aikaansaaminen on haasteellista, varsinkin jos yhdyskuntarakennetta halutaan samanaikaisesti voimakkaasti tiivistää. Pienet tonttikoot pientaloalueilla vaikeuttavat riittävän hiljaisten alueiden aikaansaamista, koska kasvillisuutta ja etäisyyttä talojen välillä on liian vähän. Yhtenäiset, hyvin suunnitellut ja riittävän laajat pientaloalueet antavat paremmat mahdollisuudet saavuttaa miellyttäviä, riittävän hiljaisia asuinympäristöjä.

Erillisten pienteollisuusalueiden osoittaminen yleiskaavassa vähentäisi melutasoa asuinalueilta. Tunnelit vilkkailla väylillä, kuten kehä II:lla, ovat mahdollinen ja hyvin toimiva ratkaisu.

Äänimaailmamme on viime vuosikymmeninä muuttunut siinä määrin meluisaksi, että ihmiset ovat alkaneet etsiä hiljaisuutta. Hiljaisuuden retriitit ovat tulleet suosituiksi. On ylellistä nauttia vaikkapa viikonlopusta, jossa keskitytään erityisesti hiljaisuuteen. Se antaa mahdollisuuden rauhoittua ja kerätä voimia.

Pääkaupunkiseudulla kasvavat liikennemäärät ja lentoliikenteen lisääntyminen ovat vähentäneet hiljaisia alueita. Enää ei ole laajoja luonnonrauha-alueita, joihin ihmisen aiheuttama melu ei kuuluisi. Täyttä hiljaisuutta ei kaupungissa ole. Kaikki melu on ääntä, mutta kaikki ääni ei ole melua. Elävä kaupunki on äänekäs, mutta huonosti suunniteltu kaupunki on meluisa.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)