Jätteenpolttolaitoksesta päätettävä pian

Suomessa syntyi vuonna 1994 2,5 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä, josta biohajoavan jätteen osuus oli 2,1 miljoonaa tonnia. Vuonna 2004 jätteen määrä on noin 2,7 miljoonaa tonnia. Bruttokansantuotteen reaalikasvun perusteella on arvioitu, että biohajoavan jätteen määrä vuonna 2009 on 3,0 miljoonaa tonnia ja vuonna 2016 3,4 miljoonaa tonnia. Jäteautoihin lastattuna se on jono, joka ulottuu kolme kertaa Hangosta Nuorgamiin.

Kaatopaikkadirektiivin mukaan biohajoavaa jätettä saa sijoittaa kaatopaikoille vuonna 2016 enää vain 35% vuoden 1994 määrästä, eli 0,7 miljoonaa tonnia.

Jätteen synnyn ehkäiseminen ja kierrätyksen lisääminen ovat hyviä toimenpiteitä, mutta jätehuolto-ongelman ratkaisuksi ne eivät riitä.

Toimintaympäristö muuttuu, kun jätehuollon osalta EU- ja kansalliset määräykset tulevat asteittain voimaan. Jätteenkäsittelyssä joudutaan selvästi siirtymään kaatopaikkakäsittelystä suurempiin ja tehokkaampiin laitosmaisiin yksiköihin ja kuljetusmatkat vastaavasti pitenevät.

1980-luvulla pääkaupunkiseudulla suljettiin muun muassa Huopalahden, Mankkaan, Seutulan ja Vuosaaren kaatopaikat. Kun kaatopaikkojen pohjan tiiveysvaatimus tulee voimaan 1.marraskuuta 2007, joudutaan Suomessa sulkemaan kaikki vanhat pohjan tiiviydeltään riittämättömät kaatopaikat.

Ämmässuo otettiin käyttöön vuonna 1987. Siellä on nyt 17 vuoden jätekertymä, yhteensä 10 miljoonaa tonnia. Vuonna 2004 Ämmässuolla vastaanotettiin 0,52 miljoonaa tonnia jätettä, noin viidennes Suomen jätteistä.

Uudenmaan maakuntaohjelman mukaan "tulevaisuudessa jätehuoltoa tullaan hoitamaan yhä suurempina kokonaisuuksina". Siksi Uudenmaan valtuuston joulukuussa 2004 hyväksymässä maakuntakaavassa ei laajoja jätteenkäsittelyn aluevarauksia ole tehty muualle kuin Ämmässuolle, jonne jatkossakin aiotaan kuljettaa pääkaupunkiseudun noin miljoonan hengen yhdyskuntajäte.

Yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoituksesta seuraa vastuita ja ainakin 50 vuoden jälkihoitovelvoite, vaikka jätteen tuonti kaatopaikalle lopetettaisiin heti. Myös nämä kustannukset on aikanaan maksettava.

Ämmässuo kuormittaa luontoa ja ympäristöä, rajoittaa muuta maankäyttöä ja heikentää läheisyydessä olevien asuinalueiden viihtyisyyttä mm. melun, pölyn ja ajoittaisen hajun vuoksi. Kompostoinnista aiheutuvista hajuhaitoista päästään eroon aikaisintaan 2007, kun biojäte käsitellään laitosmaisesti - seinien sisällä.

Selvityksen mukaan vaikutus ulottuu noin puolen kilometrin etäisyydelle alueesta. Kaatopaikalla on pysyviä vaikutuksia alueen pinta- ja pohjavesiin, ilman laatuun, kasvillisuuteen ja eläimistöön. Terveysvaikutusten arviointia ei ole tehty.

Biomekaaninen jätteenkäsittelykäsittelylaitos tuottaa multaa ja heikkotasoista polttoainetta, jolle ei löydy enää käyttöä. Useat laitokset lopettavat kierrätyspolttoaineen käytön vuonna 2005, koska sen polttaminen edellyttää jätteenpolttoasetuksen mukaista lupaa, investointeja tekniikkaan ja päästömittauksiin. Pienten määrien poltto ei ole enää kannattavaa. Pahimmillaan biomekaanisen laitoksen "tuotteet" - multa ja polttoaine - sijoitettaisiin kaatopaikalle kuten käsittelemätönkin yhdyskuntajäte ja jälkihoitovelvoitteet olisivat samat. Ämmässuolle suunniteltu biomekaanisen laitoksen 100 miljoonan euron investointi ei vaikuta mielekkäältä.

Eräissä EU-maissa jätteenkäsittely jakautuu "kaatopaikka-poltto-kierrätys"-jaolla seuraavasti: Suomi 65-5-30%, Ruotsi 22-38-40 %, Tanska 13-52-35 % ja Saksa 34-23-43 %. Suomen 65% kaatopaikkasijoitus on näistä korkein.

Biomekaanisen käsittelyn vaihtoehto on jätteenpolttolaitos. Se on kustannustehokas menetelmä, kun jätettä on yli 100 000 tonnia vuodessa. Laitos tuottaa hyötykäyttöön sähköä ja lämpöä. Tällainen laitos maksaa 60-70 miljoonaa euroa. Vähäpäästöistä teknologiaa on saatavilla. Jätteenpoltto on tärkeä osa jätehuollon kokonaisuutta, jolle tarvitaan lainvoimaiset ympäristö- ja rakennusluvat. Kun tällainen polttolaitos puuttuu, Ämmässuon jätevuori kasvaa.

Jätteenpolttolaitoksista on tehty hankeselvityksiä, mutta investointipäätökset puuttuvat. Vaikka investointipäätös jätteenpolttolaitosten rakentamisesta tehtäisiin heti, kestää ympäristövaikutusten arviointi 10-18 kk ja lupien saanti 6-12 kk.

Polttolaitoksen rakentamisaika on 2-2,5 vuotta. Laitos saataisiin käyttöön 3,5-5 vuoden kuluttua.

Ämmässuon kaatopaikkaa ei voi loputtomiin kasvattaa. Kaikkia YTV-alueen kaatopaikkajätteitä ei pidä eikä voi tulevaisuudessa sijoittaa Espooseen. Myönteinen päätös polttolaitoksen rakentamisesta on tehtävä viipymättä.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)