Väärät roskat täyttävät jätekeräyspisteet?

Urjalan Sanomissa 10.3. kerrottiin, että Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy on palkannut kaksi ympäristöagenttia selvittääkseen mihin ihmiset vievät jätteensä. Myös tiehallinto on tutkinut levähdyspaikkojen roskiksien sisältöä. Niihinkin kertyy muualle kuuluvia roskia. .Syyllisiksi. nimetään mm. haja-asutusalueiden asukkaat ja mökkiläiset.

Syynä näihin väärinkäytöksiin voi olla myös, että pakollisilla jätemaksuilla rahoitetun virallisen jätehuoltopisteen löytäminen mökkikunnassa on vaikeaa. Kun se sitten vihdoin löytyy yllätys voi olla suuri: siellä on astiat ainoastaan lajiteltuja jätteitä varten. Suuri osa normaalina mökkiviikonloppuna syntyvästä jätteestä on kuitenkin nimenomaan sekajätettä. Minne roskapussi sitten pitäisi laittaa, kun mitään luvallista paikkaa ei ole? Houkutus käyttää tienvarren levähdysalueen jäteastiaa on suuri.

Jätteiden lajittelu ja keräilyn järjestäminen etsii yhä muotojaan. Ongelmana tuntuu olevan, että kansalaisten tulisi itse osata lajitella jätteensä, säilyttää niitä ja oma-aloitteisesti kuljettaa erilaiset jätteet useisiin eri keräyspisteisiin niiden aukioloaikoina.

Ongelman alkulähde ei ehkä sittenkään ole keräyspisteitä käyttävä ihminen, vaan se että keräyspisteet on varusteltu puutteellisesti ja sijoitettu usein hyvinkin vaikeasti saavutettaviin paikkoihin. Isoja ja mahdollisesti maksullisia jätteitä - vaikkapa kodinkoneita - vastaanottava jäteasema saattaa olla auki vain esim. tiistaisin klo 13-15 tai muutoin virka-aikana. Miten mökillään vain viikonloppuisin vieraileva voi käyttää tällaista "palvelua"? Ilman omaa kulkuneuvoa kaikkia jätteitä on lähes mahdotonta kuljettaa kunnan osoittamiin keräyspisteisiin. Erityisesti senioriväestölle vaatimus on kohtuuton.

Olisi hyödyllisempää keskittää valvotut ja siistissä kunnossa pidettävät jätteiden vastaanottopisteet vaikkapa huoltoasemien tai kauppojen läheisyyteen, joissa kaikille tavanomaisille jätteille löytyisi omat laatikkonsa ja jotka palvelisivat myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tämä vähentäisi jätteiden levittämistä metsiin ja takapihoille. Ongelmajätteet eivät jäisi luontoon, vaan ne saataisiin oikealla tavalla jatkokäsiteltäviksi. Jälkijättöisen agenttiselvityksen sijaan voimavarat pitää kohdistaa jatkuvaan jätekeräyksen asiakaslähtöiseen suunnitteluun, neuvontaan ja opastukseen.

Jätelain tarkoituksena lienee ollut saada kerätyksi kaikki jäte, jota ei sen syntypaikalla pystytä käsittelemään. Syntypaikkalajittelun avulla jätteen käsittely helpottuu ja järkeistyy. Uskoakseni luonnon kannalta on parempi vaihtoehto, että jätteet tuodaan .keräyspisteeseen., jos vaihtoehtona on tienvarsi, naapurin takametsä, saviläpi tai suo. Yhteiskunnan tehtäväna on huolehtia siitä, että jätteiden keräysjärjestelmä toimii ja että kyseistä toimintaa voi kutsua palveluksi.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)