Kiinteistöveron korotus ei poista tonttipulaa

Tonttipulan poistamiseksi on toistuvasti esitetty kiinteistöveron korottamista lain sallimaan maksimiin, kolmeen prosenttiin. Korotusta esitettäessä on kuitenkin muistettava, että kiinteistöveron korotus nostaa aina suoraan kaikkien asumiskustannuksia - asumismuodosta riippumatta.

Pääkaupunkiseudulla asumiskustannukset ovat jo muutenkin korkeat. Niitä ei ole syytä kasvattaa. Lisäksi kiinteistöveron tuotto on Espoossa alle neljä prosenttia verotuloista, joten sen kasvattamisella on marginaalisen pieni vaikutus kaupungin tulokertymään. Sen sijaan yksittäisen perheen taloudelle asumiskustanusten korottamisella saattaa olla hyvinkin ratkaiseva merkitys.

Espoossa on asuinrakentamiseen kaavoitettua rakennusoikeutta käyttämättä yli miljoona neliömetriä, eikä se näy markkinoilla riittävänä rakentamisena ja tonttitarjontana. Ainut selitys ei ole täysin tyhjien tonttien arvonnousun odottaminen. Syitä onkin tarpeen selvittää.

Ihmiset asuvat aikoinaan määräysten mukaisesti ja tavanomaisesti rakennetuissa taloissaan. Espoon nykyiset tiivistetyt alueet, esimerkiksi Mankkaa ja Kilo, olivat 50- ja 60-luvuilla kauppalan reuna-alueita. Tällöin oli ostettava riittävän suuri ala maata, jotta sinne sai rakentaa talon, jossa nyt edelleen asutaan. Tyypillisesti tähän miljööseen kuuluvat omenapuut ja oma puutarha. Vanhat tontit eivät yleensä ole rakennettavissa purkamatta tontilla jo olevia rakennuksia tai lohkomatta tontteja. Tiivistämällä jo olemassaolevia asuinalueita ja kasvattamalla tonttitehokkuutta jopa kymmenkertaiseksi, puututaan voimakkasti siellä jo asuvien perheiden oloihin. Onko juuri nyt saatava ikääntyneet omakotiasukkaat pois tutusta ympäristöstään, vai olisiko aikaa odottaa, että alueen tiivistyminen tapahtuu sukupolvenvaihdosten myötä ja luonnollisella tavalla. Täysin tyhjiä tontteja on vähän.

Rakkaudella rakennetut pihat ja puutarhat kuuluvat Espooseen. Ne elävöittävät paitsi omistajiensa myös koko yhteisön elinpiiriä. Asumiskelpoisen rakennuskannan purkamienn on tuhlausta. Ihmisen on voitava luottaa talon elinkaaren ajan kaavoittajan ratkaisujen pysyvyyteen.

Kunnallistekniikan rakentamista ja nykyistä katuverkkoa ei tule tarkastella staattisena olotilana. On yleisesti hyväksyttyä, että veden-, viemärin- ja sähköntarjoajat keräävät verkkojen ylläpitomaksuja, joilla rahoitetaan myös uusinvestointeja. Pelkästään kunnallistekniikan rakentamisen kustannusero ei saa ohjata kaavoitusta.

Tonttitehokkuuden nosto jälkikäteen jättää väistämättä verkostot alimitoitetuiksi. Uusille alueille verkostot voidaan rakentaa suoraan tarvittavan kapasiteetin ja käyttöiän mukaan - mahdollistaen jopa tulevan lisärakentamisen.

Tonttien hintaan pystytään varmimmin vaikuttamaan tarjontaa lisäämällä. Parhaiten se onnistuu, kun kaavoitetaan laajoja kokonaisuuksia. Kun suunnittelu ja toteutus tehdään ammattitaitoisesti, syntyy eheitä, laadukkaita asuinalueita. Rakennettaessa kohtuullisessa ajassa, minimoidaan aiheutuvat häiriöt. Kiinteistöveron korottaminen ei ole oikea keino tonttitarjonnan edistämiseksi. Tonttitarjontaa edistetään tehokkaimmin huolehtimalla siitä, että kaupungilla on käytettävissään kaavoitukseen riittävät resurssit. Kaavojen käsittelyaikoja on voitava merkittävästi lyhentää nykyisestä keskimääräisestä - yli neljästä vuodesta. Tehtävä on haasteellinen, koska lainsäädännöllä on aikaisempaan verrattuna lisätty kaavoitukseen huomattavasti tehtäviä eikä resursseja ole vastaavasti lisätty.

Helpotusta asiaan voisi tuoda myös ulkopuolisten resurssien käyttö kaavoitustyössä - kaupungin asiantuntevassa ohjauksessa. Edelleen voitaisiin muuttaa nyt vallitsevaa käytäntöä ja asettaa kaavoittamattomille alueille nykyistä (e=0,1) suurempi tehokkuus ja sallia myös useamman asunnon rakentaminen määräalalle. Tämä nopeuttaisi huomattavasti rakentamismahdollisuuksia alueilla, joissa voimassaolevaa asemakaavaa ei vielä ole.

Asumisen unelma toteutuu Espoossa kaavoittamalla monia uusia pientalovaltaisia asuntoalueita, lisäämällä kaupungin omaa tonttitarjontaa myös hartiapankkirakentamiseen ja tukemalla sitä, että olemassaolevia alueita täydennysrakennetaan ja korjataan ilman pakkokeinoja.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Tapiola

(lähde mainittava julkaistaessa)