
HS 4.10.2004
Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara nosti esille kunnallisten päättäjien keskeisimmän vaikutusmahdollisuuden, kaavoituksen ( HS 26.9.). Valtuustolla on aito mahdollisuus vaikuttaa kunnan kehitykseen ja ihmisten arkeen.
Suurin osa suomalaisista haluaisi asua pientaloissa. Se ei kuitenkaan pääkaupunkiseudulla ole realistinen tavoite. Kohtuuhintaisia tontteja ei ole tarjolla riittävästi. Pientaloasuminen on mahdollista tavalliselle perheelle muualla Suomessa ja monissa maailman suurkaupungeissa, mutta ei pääkaupunkiseudulla.
Täydennysrakentaminen ei riitä. On kaavoitettava uusia, hyvin suunniteltuja pientaloalueita, joihin pääsee myös autolla. Turvallisten leikkipihojen lisäksi niihin on rakennettava todellista tarvetta vastaava määrä pysäköintipaikkoja. Ihmisten arkipäivää vaikeuttavia, idealistisia, toimimattomia ratkaisuja ei saa tahallisesti suunnitella ja rakentaa. Esimerkiksi pysäköinnin kikkailuun vuosittain uhrattu työtuntien määrä on kansantaloudellisesti typerää voimavarojen haaskausta.
Kaavoituksen joustavuus ja nopeus ratkaisevat usein yritysten sijoittumispäätökset: ei ole mahdollista odottaa kaavakäsittelyä, jonka kesto on 5-7 vuotta.
Jos kaavoituksella ei ohjata rakentamista järkevällä tavalla, se tapahtuu poikkeusluvilla ja hallitsemattomasti tai sijoittuu muualle. Työmatkat pitenevät ja palvelut ovat yhä kauempana.
Kaavoitus on myös niitä harvoja keinoja, joilla kunnat voivat vaikuttaa budjettinsa tulopuoleen suhteellisen lyhyellä aikavälillä.
Rakentamattomasta maasta ei ole pulaa. Tarvitaan vain poliittista tahtoa, näkemystä ja päätöksentekoa.
Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo
(lähde mainittava julkaistaessa)
|