
HS 20.9.2004
Joukkoliikenne pitää saada houkuttelevaksi vaihtoehdoksi henkilöautoilulle. Henkilöauton käyttö työmatkoihin vähenisi, jos julkinen liikenne palvelisi paremmin ja olisi edullisempaa.
Tärkeitä tekijöitä ovat myös matkan kokonaiskesto, aikataulun luotettavuus, matkan sujuvuus. Jos esimerkiksi äiti voi päivittäin olla kotona tunnin pidempään käyttämällä omaa autoa työmatkoihin, valinta on ymmärrettävä.
Kuukauden seutulippu maksaa Espoossa n. 70 euroa. Sillä saa 60 litraa bensiiniä, jolla ajaa hyvinkin 600 kilometriä eli 15 kilometrin yhdensuuntaisen työmatkan päivittäin.
Julkisen liikenteen käyttämättä jättäminen voi johtua myös siitä, ettei sopivia vuoroja tai liikennettä ole, työajat ovat epäsäännölliset, autoa tarvitaan työpäivän aikana, odotusajat ovat pitkät, suoraa yhteyttä ilman vaihtoa ei ole, liityntäpysäköinti on maksullista tai käytössä on työsuhdeauto.
Henkilöauto voi olla perheen tarpeista johtuen välttämätön, jotta pystytään hoitamaan lasten kuljetukset päivähoitoon ja harrastuksiin omien työmatkojen lisäksi.
Kun mukana on työn vuoksi kuljetettava painavaa salkkua ja kannettavaa tietokonetta, painavia tai suuria tavaroita, perheen ruokaostoksia, harrastevälineitä (soittimia ja pelikasseja), lastenvaunut ja lapsia, on henkilöauto siinä tilanteessa luonnollinen valinta.
Työmatkakulujen verovähennysoikeus tukee jo nykyisellään joukkoliikennettä. On keskityttävä joukkoliikenteen kustannustehokkuuteen ja palvelukykyyn. Ratkaisu työmatkaliikenteen ruuhkaan ei ole "joko-tai" vaan käyttäjälähtöinen "sekä-että".
Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo
(lähde mainittava julkaistaessa)
|