Kaavoittajilla on vastuunsa

Viittaan kirjoitukseen tulvasuunnittelusta (HS 7.9.).

Kuka kantaa vastuun, kun perheen yleensä huomattavin omistus, koti, tuhoutuu tulvassa? Kaavoituksella ohjataan maankäyttöä ja rakentamista. Kunnilla on siihen monopoliasema. Esi-isien rakentamiseen liittyneet kokemusperäiset periaatteet hyvästä maankäytöstä ja rakentamistavasta on kuitenkin usein unohdettu ja kaavoitusta ovat ohjanneet aivan muut näkökohdat. Kaavoituksella aikaansaadusta tonttimaan niukkuudesta johtuen on mm. pientaloalueita kaavoitettu alaville savimaille, joissa jo rakennusten perustamistapa on kerrosalaan nähden suhteettoman kallis.

Kuntien kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaiset eivät läheskään aina ole toimissaan ottaneet huomioon mahdollista vedennousua tai tulvavaaraa. Rakentaminen on sallittu liian lähelle rantaa eikä rakennusten ole edes teoriassa edellytetty kestävän veden nousua tulvarajaan asti. Oma lukunsa ovat alueet, joissa pohja- ja meriveden hallinta perustuu jatkuvaan pumppaukseen. Hyvä rakennustapa on käsitykseni mukaan sellainen, että rakenteet eivät vaurioidu tulvan eikä talven vuoksi pitkään kestävän sähkökatkoksen aikana.

Korkea perustus olisi monasti muutenkin hyvä ratkaisu, mutta kaavoituksessa tuntuu räystäskorkeus olevan ratkaisevampi ja määräävä tekijä. Se rajoittaa rakentamista, taivas tulee vastaan. Julkisuudessa tulvavahinkojen yhteydessä uutisoitu arvio, että vesi nousee tämän kesäisiin korkeuksiin vain kerran kahdessakymmenessä vuodessa, kuvaa tilannetta hyvin. Rakentamista on sallittu alueille, joihin tilastollisestikin tulvavahinko kohdistuu 20 vuoden välein. Se on liian lyhyt aika.

Kaavoituksella on myös tiivistetty pientaloalueita, joissa olosuhteet sadevesien imeytymisen osalta muuttuvat ja sadevesiviemäröinti jää alimitoitetuiksi. Ei pitäisi olla yllättävää, että jossakin vaiheessa vahinko tapahtuu. Koska ei ole pulaa rakennusmaasta, kaavoituksella pitää taata, että suomalaisilla on mahdollisuus toteuttaa unelmansa asua omakotitalossa. Kuntien kaupunkisuunnittelijoiden ja rakennusvalvontaviranomaisten pitää osaltaan huolehtia siitä, että luvanvarainen rakentaminen täyttää terveydelle ja turvallisuudelle asetettavat vaatimukset riittävällä varmuudella - myös erittäin runsassateisina vuosina.

Pirjo Kemppi-Virtanen
dipl. ins.
Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)