JALKAVÄKIMIINOISTA EI SAA HÄTIKÖIDEN LUOPUA

Tasavallan presidentin mukaan (HS 28.2.2004) jalkaväkimiinat ovat murentaneet ulkomailla Suomen uskottavuutta ja heikentäneet maan mainetta.

Valtion poliittinen voima ja maine eivät ole sodassa käyttökelpoisia sellaisenaan, sitä on ainoastaan käyttövalmis sotilaallinen voima: asevoimat laitoksineen, sotateollisuus ja raaka-ainevarastot. Tarvittavat materiaalit kriisinajan käyttöä varten on oltava omassa hallussa varastoituina. Kriisitilanteen uhatessa hankintamenettelyn käynnistäminen on auttamatta myöhäistä eivätkä materiaalikuljetukset enää siinä vaiheessa onnistu.

Suomessa käytössä olevat jalkaväkimiinat ovat pelkästään sotilaallisessa käytössä eikä niitä ole kylvetty hallitsemattomasti maastoon esim. lentokoneista, jolloin ne aiheuttaisivat pysyvän uhan maastossa liikkumiselle sekä maa- ja metsätalouden harjoittamiselle. Tilanne poikkeaa oleellisella tavalla niistä kriisialueista, joissa jalkaväkimiinoja on huolettomasti kylvetty tonneittain ympäriinsä puhumattakaan ns. ansamiinoista, jotka muistuttavat esim. kuulakärkikynää. Ne aiheuttavat siviiliväestölle todellisen vaaran, jonka raivaaminen vaatii paljon varoja, aikaa ja kärsivällistä työtä.

Suomen jalkaväkimiinat ovat sitä vastoin varastoituina ja ne otetaan käyttöön ainoastaan tarvittaessa asianmukaisin päätöksin. Ne eivät rauhan aikana aiheuta vaaraa kenellekään.

Ottawan sopimus koskee vain jalkaväkimiinoja, ei ajoneuvo- eikä panssarimiinoja. Yhdysvallat Venäjä, Kiina ja Intia - noin kolmeneljäsosaa maailman väestöstä - ovat jättäytyneet Ottawan sopimuksen ulkopuolelle.

Nyt ei ole tarvetta tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä asian suhteen. Suomen on tehtävä miinapäätöksensä itsenäisesti geopoliittiset ja taloudelliset realiteetit tunnustaen. Jalkaväkimiinojen korvaaminen nyt vasta kehitteillä olevilla älykkäillä miinoilla maksaisi 185 - 600 miljoonaa euroa. Sitä ei voida toteuttaa lyhyellä aikataululla puolustusbudjetin raameissa.

Suomen puolustuksen uskottavuutta ja sitä kautta kansakuntamme turvallisuutta ei saa vaarantaa. Sitoutuminen luopumiseen jalkaväkimiinoista ei ole Suomen turvallisuuden kannalta vastuullinen päätös niin kauan kun ei ole luotettavaa tietoa ja varmuutta korvaavan järjestelmän toimivuudesta, hinnasta ja saatavuudesta.

Realistinen aikataulu päätöksenteolle on luopuminen jalkaväkimiinoista vuoteen 2015 mennessä. Siihen asti nykyiset jalkaväkimiinat ovat teknisesti toimintakuntoisia. Tällöin päätökset korvaavasta järjestelmästä voidaan tehdä vuonna 2012, jolloin valittavissa on korvaavia vaihtoehtoja.

Liekö sattuma, että esitys jalkaväkimiinoista luopumisesta tuotiin julkisuuteen heti seuraavana päivänä, kun suruviesti jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin kuolemasta oli saavuttanut suomalaiset.

Pirjo Kemppi-Virtanen
DI, Espoo

(lähde mainittava julkaistaessa)