Syksyn lehtien vähitellen kellastuessa alkaa ensimmäinen nelivuotinen valtuustokausi lähestyä loppuaan.

Ehdokas numero 354 on valmiina kunnallisvaaleihin ja seuraavalle kaudelle, mikäli riittävän moni äänestäjä niin tahtoo.

Ensimmäisen valtuustokauden aikana olen ehtinyt perehtyä ja tarttua moniin asioihin ja vaikuttaa osaltani niiden päätöksentekoon. Lautakunnissa valmistellaan ja tehdään merkittäviä päätöksiä.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä

Kaupunkisuunnittelulautakunta sai päätökseen Etelä-Espoon yleiskaavan, jota on yritetty saada aikaan Espoossa jo yli 35 vuoden ajan. Tärkeäksi asian tekee myös se, että seuraavat yleiskaavat tullaan tekemään pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyönä.

Tällä valtuustokaudella kaavaprosessia on yksinkertaistettu ja nopeutettu siten, että kaavan toinen nähtävillä olo on jätetty pois.

Tärkeä parannus on myös kaavoitusohjelmassa kaavojen eri käsittelyvaiheiden täsmällisempi aikataulutus ja sen mukainen käsittelyn resurssointi virastossa. Kun tavoitteita asetetaan, niillä on taipumus toteutua. Samalla eri toimialat voivat yhteensovittaa omat hankkeensa, kun muiden toimialojen aikataulut ovat tiedossa. Käytännössä on ollut vaikeaa suunnitella ja järjestää palvelutarjontaa - kunnallistekniikkaa, kouluja ja päiväkoteja - oikea-aikaisesti eri toimialojen kesken, kun kaavaprosessin kesto ja rakentaminen on saattanut viivästyä useilla vuosilla.

Erityisen iloinen olen siitä, että koko teknisen toimialan toimintatapoihin on tulossa parannuksia. Myös maan kuulun Espoon rakennusvalvonnan prosesseja tullaan kehittämään. Tavoitteena on parempi palvelutaso ja käsittelyaikojen ennustettavuus ja luotettavuus asukkaan ja yritysten kannalta. Tarvitaan uutta palveluhenkistä asennetta.

Pientalorakentamisen mahdollistavaa kaavoitusta on viety määrätietoisesti asetettujen tavoitteiden mukaisesti eteenpäin. Yhä useammalla on tulevaisuudessa mahdollisuus asua pientalossa Espoossa.

Kaavoituksen osalta selvitetään parhaillaan myös mahdollisuutta sallia nykyistä käytäntöä enemmän rakennusoikeutta alueille, jossa asemakaavaa ei vielä ole. Käytännössä tämä koskee erityisesti Espoon pohjoisia asemakaavoittamattomia alueita, jotka yleiskaavassa on osoitettu asuinalueiksi.

Sujuva liikenne on koko pääkaupunkiseudun kannalta elinehto.

Raideliikenneratkaisun osalta demokratia on toiminut. Metron suunnittelu Espoossa on käynnistetty. Metron linjaus on suunniteltava Kivenlahteen asti tarvittavine selvityksineen. Muutoin Matinkylästä länteen asuvien matka-ajat muodostuvat sietämättömän pitkiksi ja matkustaminen vaihtoineen hankalaksi. Lyhyestä tynkä-metrosta ei saada täyttä hyötyä. Tärkeää on myös huolehtia siitä, että metropäätökseen "toivelistalle" jätetyt asiat, kuten esim. riittävä määrä liityntäpysäköintipaikkoja, eivät säästösyistä vesity. Metroasemien vaikutusalueilla tapahtuva uudisrakentaminen on tehtävä hienovaraisesti, jotta alueiden aikaisempaa henkeä ja arkkitehtoonisia arvoja ei turmella.

Poikittaisliikenteen toimimattomuus vaikeuttaa jatkuvasti ihmisten arkipäivää kohtuuttomasti. Kehä I:n ruuhkat Vallikallion kohdalla helpottuvat hieman parannustyön valmistuttua vuonna 2011. ( Idean käytetystä rahoitusmallista esitin Länsiväylän julkaisemassa kirjoituksessani marraskuussa vuonna 2005.)

Kehäteiden liikenne on saatava sujuvaksi. Tärkeitä liikennehankkeita Espoon kannalta ovat: Kaupunkiradan jatkaminen Leppävaarasta Espoon keskukseen, Valtatie 51:n leventäminen ja Kehä III:n parannustyöt, jotta yhteydet lentoasemalle eivät täysin ruuhkaudu Vuosaaren sataman aloittaessa toimintansa.

Ilmastonmuutoksen kannalta merkittäviä asioita ovat juuri toimiva kaupunkirakenne ja sujuva liikenne. Asian suhteen kannattaa kuitenkin käyttää malttia ja harkintaa. Suurimmat säästöt esimerkiksi asumisen energiankulutuksessa on saatavissa käyttö- ja kulutustottumuksia muuttamalla, ei juurikaan lisälämmöneristämisellä.

Tulevalla valtuustokaudella kaupunkisuunnittelulautakunnan rooli tulee painottumaan yhä vahvemmin "tulevaisuuslautakunnan" suuntaan. Koulutukseni ja kokemukseni rakennusalan ammattilaisena on antanut hyvät lähtökohdat toimia päättäjänä juuri tässä lautakunnassa. Siellä tarvitaan näkemystä ja ammattitaitoa sekä kykyä nähdä tehtävien päätösten vaikutukset myös pidemmälle tulevaisuuteen.

Omnian hallituksen jäsenenä ja rakennustoimikunnan puheenjohtajana

Ammatillisen koulutuksen asemaa on edistetty ja Omniaan (www.omnia.fi) onkin saatu lisää koulutuspaikkoja. Pääkaupunkiseudun nuorilla on nyt aikaisempaa paremmat mahdollisuudet päästä opiskelemaan ammattiin ja sijoittua työelämään. Yritykset tarvitsevat koulutettuja ihmisiä. Oman elämänuran löytäminen estää tehokkaasti nuorten turhautumista ja syrjäytymistä.

Laadukas koulutus tarvitsee hyvät tilat. Omnian rakennustoimikunnan puheenjohtajana olen ollut keskeisessä roolissa rakennettaessa Omnian uusia Matinkylän korvanneita kouluhankkeita Espoon keskukseen ja Leppävaaraan. Nämä 40 miljoonan euron investoinnit on toteutettu suunniteltua aikataulua ja budjettia noudattaen. Omnian tapa rakentaa on myös osoittautunut varsin järkeväksi ja edulliseksi. Pappilanmäen koulun bruttoneliöhinta oli vain 1800 euroa/ neliömetri, kun esimerkiksi Kirkkojärven koulun vastaava hinta oli 2800 euroa/ neliömetri.

Kirkkokadun varteen edellisen vaiheen jatkoksi suunniteltu käden taitojen keskus, Inno-Omnia tulee täydentämään kampusaluetta. Se tulee olemaan verkostomainen osaamis- ja innovaaatiokeskus, jossa oppimisympäristöjen kehittäminen ja uudet opetusmenetelmät ovat etusijalla.

Kaupunginvaltuutettuna

Espoon kunnallispolitiikassa on päätetty merkittäviä asioita tämän valtuustokauden aikana. Niitä ovat olleet mm. Etelä-Espoon yleiskaava, raideliikenneratkaisu sekä pientalorakentamisen voimakas lisääminen.

Nämä kaikki vaikuttavat merkittävästi tulevaan kaupunkirakenteeseen, yritystoiminnan toimintaedellytyksiin, työpaikkojen määrään, asumiseen, liikenteen sujuvuuteen ja sitä kautta koko Espoon kilpailukykyyn ja taloudelliseen tilaan.

Terve talous on kaiken palvelutarjonnan välttämätön edellytys.

Kaupungin taloudellinen tilanne on parempi kuin muilla suurilla naapurikunnilla. Juuri se tekeekin Espoosta varsin houkuttelevan kuntaliitospartnerin itäisen naapurimme kannalta katsottuna.

Pääkaupunkiseudun kuntaliitoksista puhuttaessa on aina muistettava, että espoolaisen veronmaksajan kannalta kysymys on siitä, että Espoosta kerätyt verotulot tasattaisiin meitä huonommin taloutensa hoitaneiden kuntien kesken ja verovarojemme käytöstä päättäisivät tuolloin Helsinki-johtoiset päätöksentekoelimet. On vaikea uskoa, että se olisi espoolaisten etu. Parempi lopputulos saavutetaan kuntien välisellä yhteistyöllä palvelujen tuotannossa. Kuntalaisen kannalta kuntarajat eivät saa olla este palvelujen järkevälle käytölle.

Myös terve kilpailu pääkaupunkiseudun kuntien kesken on asukkaiden kannalta hyvä vaihtoehto. Monopoliasema ei yleensä tuota kustannustehokkuutta, kehittyviä toimintatapoja tai säästöjä.

Kehittyvä palvelutuotanto

Asiakaspalautteen ja kuntalaisnäkökulman hyödyntäminen palvelutarjonnan uudelleenarvioinnissa, uudistamisessa ja tehostamisessa on otettava edelleen yhä paremmin huomioon käytännössä.

Palvelutuotannon uudistaminen kohdistuu mm. vanhusten ja vammaisten hoitopalveluihin, päivähoitoon ja terveydenhoitoon. Erityisesti näillä sektoreillla kaupungin osto-osaamista on kehitettävä. Palvelun saajan kannalta on ratkaisevaa palvelun laatu, saatavuus, oikea-aikaisuus ja joustavuus, ei niinkään sen tuottamistapa.

Kotona asuminen - palveluasuminen

Keskeisenä tavoitteena tulee ikääntyvien osalta olla, että jokaisella on oikeus asua kotonaan niin pitkään kuin se riittävän ja oikeanlaisen avun turvin on mahdollista. Kotiin saatavan avun on oltava joustavampaa ja paremmin ikääntyvän tarpeita vastaavaa.

Erilaiset palveluasumisen muodot tulevat lähivuosina kehittymään voimakkaasti, koska niiden turvin ikäihminen voi pärjätä kotona mahdollisimman pitkään. Vasta sen jälkeen tarvitaan laitoshoitoa. Viimeistään laitoshoitojakson alkaessa olisi mielestäni valtakunnan tasolla mahdollistettava kuntarajojen ylittäminen. Lasten ja omaisten kannalta olisi kovin paljon helpompaa käydä useammin tervehtimässä ikääntyviä läheisiä, jos matkaa ei olisi useita satoja kilometrejä. Läheisyyttä ja lämpöä ei ole elämässä koskaan liikaa. Erityisesti sitä tarvittaisiin silloin kun lapsemme kasvavat mielikuvissame pieniksi jälleen - kun elämän lanka alkaa oheta.

Omaishoitajien asemaa on parannettava. Lakisääteiset vapaat ja hoitopalkkiot on saatava kuntoon. Heitä on tuettava usein varsin raskaassakin työssä läheisen ihmisen hoitajana.

Yrittäjien kannalta vasta riittävän pitkät sopimuskaudet palveluasumisen kilpailutuksessa mahdollistaisivat investoinnit mm. tiloihin. Nykyiset lyhyet parin vuoden jaksot eivät mahdollista yrittäjyyden syntymistä, kun asianmukaisesti kunnostettuihin tiloihin, joita ei valmiina ole saatavissa, on yleensä sitouduttava vähintään viiden vuoden pituisilla vuokrasopimuksilla. Sopimuskäytäntöjä on muutettava, jotta uuden yrittäjyyden syntyminen alalle tulee mahdolliseksi.

Terveys ja palvelut

Hoitotakuu on edistänyt terveydenhuollon tilannetta. Jonot ovat lyhentyneet, mutta vielä on työtä tehtävänä. Tärkeää on keskittyä ajoissa sairauksia ennalta ehkäiseviin terveyttä edistäviin toimiin sekä liikunnan että ravinnon suhteen. Hyvä kunto parantaa elämän laatua. Ja terveyspalvelut on saatava laadukkasti ja sujuvasti ilman kohtuuttomia odotusaikoja.

HUS:in tilanne on ajautunut ongelmalliseksi. Konserniyrityksen johtaminen ja organisaatiouudistus ei ole helppo tehtävä, eikä siinä voi mitenkään onnistua ellei koko organisaation tuki ole muutoksen takana. Ensimmäisen muutoskierroksen jälkeen on nyt palattu takaisin lähtöruutuun.

Asian ydin lienee, että asiantuntijaorganisaatiota voi johtaa vain sellainen henkilö, jonka asiantuntijat ovat hyväksyneet johtajakseen.

Yritysmaailman näkökannalta katsoen on vaikea mieltää keskeisimmäksi isoksi ongelmaksi sitä, kuinka paljon konsernin johtajalla on oltava substanssiosaamista.

Vaikka muutos ei välttämättä aina automaattisesti tuo parempaa, parempaa ei saada ilman muutosta.

Siksi toivonkin koko HUS:in henkilökunnalle yhteistyökykyä muutosprosessin rakentavaksi läpiviemiseksi ja jaksamista omien tehtäviensä hoitamisessa.

Voiman lähteitä

Ensimmäisen kauden kirkkovaltuutettuna ja Tapiolan kirkkovaltuustoryhmän puheenjohtajana seurakuntatyö ja seurakuntayhtymän hallinto ovat tulleet tutuiksi. Suunnittelutoimikunnan jäsenenä olen ollut mukana uuden "Kirkko Espoossa, Espoo toimintaympäristönä 2008-2015" -strategian laadinnassa.

Viime aikoina on pohdituttanut, onko ensin tapahduttava Jokelan ja Kauhajoen tapaisia tekoja ennenkuin ihmiset löytävät yhteisöllisyyden ja ymmärtävät terveen arvopohjan merkityksen yhteiskunnassa.

Hyvät asiat eivät tapahdu itsestään.

Paremman Espoon puolesta tarvitaan edelleen Tsemppiä ja yhteistyötä!

Tapiolassa 26.9.2008

Pirjo Kemppi-Virtanen